Ajattelen, että kaikkien ohjaustyylien perustana on oppilaan kuuntelu. Vaikka opettajien, lääkäreiden ja muiden asiantuntija-ammateissa toimivien on usein turvauduttava nopeaan neuvoantavaan tyyliin (kun oppijalla on ylitsepääsemätön ongelma) on silti kaiken taustalla taito kuunnella ohjattavaa.
Itse pidän katalyyttisestä otteesta paljon. Koen että sen avulla on mielekästä aktivoida oppilaiden ajattelua. Tämä tyyli sopii erityisen hyvin verkossa tapahtuvaan ohjaukseen, niin lasten kuin aikuistenkin ohjauksessa. Varoituksen sana koskee miksi-kysymystä, sen varmaankin opettajat hyvin tietävät (paitsi se Kahilaisen Timon aikanaan hyvin esittämä vanhan kansan Kummeli-opettaja, joka tivasi kiusatulta oppilaaltaan "miksi teit sen?" ja oppilasreppana ei saanut sanaa suustaan.. )
Kun oppilaille osoitetaan heidän vastaustensa ristiriitoja, tulee ope-oppilas suhteen olla kunnossa. Tämäkin tapa voi toisaalta kuulua opettajan ihan päivittäiseen repertuaariin, eikä se aiheuta silloin oppilasjoukossa kummeksuntaa, kun se tehdään hymyssä suin ja ajattelua avarten.
Opettajailla pitäisi kaiken koulukiireen keskellä olla myös joskun aikaa kuunnella oppilaitaan vapaamuotoisesti ja ottamatta sen suuremmin heti kantaa asioihin. Tilanteita voi toki myös aukoa kirjoittamalla asioista paperille, jonka jälkeen niitä voi olla helpompi työstää yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti