Tavallinen oppija usein yrittää muistaa opiskeltavasta materiaalista kaiken, mutta voi olla vailla suuntaa ja kokonaisuuden hallintaa tai näkyä. Opiskelustrategiat ovat heikot. Suuntautumattomalle voi käydä köpelösti opiskelujensa kanssa, eikä valmista tahdo tulla.
Sama tilanne voi tulla toistosuuntautuneen opiskelijan eteen. Hän käyttää paljon aikaa opiskeluun ja sen selvittämiseen mitä opettaja pitää tärkeänä. Tämä on prof Kirsti Longan sanoin yliopiston bulimiaoppimista.
Merkitykseen ja soveltamiseen suuntautuneet opiskelijat puolestaan ammentavat oppimisen iloa kiinnostavien aiheiden tutkimisesta siirtäen vähemmän tärkeät asiat loitommalle ja jopa ulkopuolisten lähteiden avulla pyrkivät löytämään aiheeseen uutta. Soveltava tyyppi ajattelee autenttisia sovelluskohteita ja peilaavat asioita omimista kokemuksistaan. Näille yhteistä on se, että käsitys tiedosta on muuttuva ja että sen muotoutumiseen ja luomiseen voi itse vaikuttaa.
Verkko-oppijalla puolestaan on sujuvat viestintätaidot: hän on dialoginen ja sosiaalinen kehittäessäään yhteisiä kohteita, ennakkoluuloton ja napakka ilmaisussaan. Verkon tuki mahdollistaa monia asioita, mutta verkko-oppijalle kuitenkin aikataulutus ja itsekuri ovat hyviä ominaisuuksia. Yleensä he ovat myös motivoituneita työtavasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti